Musiikin syvyys

Keksinpäs alkaa tälläisestä aiheesta vääntämään paskaa.
Elikkäs musiikki ja miten se vaikuttaa ihmisen mieleen. Yleensä ottaen mitä joskus tulee netistä lueskeltua näitä nollatutkimuksia niin juurikin tästä puhetta kuinka masentava musiikki masentaa ja iloinen piristää. No vittu DAA kuten teinit sanoo. Musiikin kuuluu herättää tunteita. Jos se ei herätä niitä niin se on siinä tapauksessa taustamelua joka aiheuttaa vitutusta kun ei kuule mitä toinen puhuu, baareissa tämä on hyvin yleistä ainakin omalla kohdallani. Disko puolella soi jokin humppa humppa zoop zoop musiikki jonka mukana pystyy heilumaan kuin mielenköyhä pakkopaidassa. Mutta lähinnä aiheuttaa itselle vitutusta koska ainakin paikallisissa musiikki soi niin isolla että pitää huutaa ihmiselle, menee järki koko baariin menosta kun siellä pitäisi pystyä sosiaaliseen kanssakäymiseen tuttujen kanssa. Tai miksei vaikka tuntemattomien jos sellaista paskaa jaksaa. Itselläni yleensä on vain luvassa vitutus käyrän nousu kun joku tulee tuhannen tuubassa kyselemään jostain jotain, ehkä en vain ole sosiaalinen?

Mutta takaisin siihen pääpointtiin eli musiikkiin. Karaoke on hyvä ilmentymä siitä kuinka ihminen joka luulee osaavansa laulaa raiskaa sen biisin mistä itse pitää niin hyvin että kaikki katoavat paikalta. No ehkä jotkut osaavaat jossain määrin laulaa. Kännissä se on vieläpä melkoinen saavutus. Mutta mitenkäs sitten taasen tämä musiikki mikä uppoaa ihmiseen kuin metrinen kulli perseeseen. Itselleni ei oikein uppoa tälläinen "bile" musiikki ellen ole bile mielellä, harvemmin sellaista jaksaa edes taustahälynä kuunnella kun alkaa jo ankara vitutus. Räp ja hophip musiikki on myös sellaista, että vain hyvin harva kappale on edes kuunneltava saati tunteita/ajatuksia herättäviä. Yleensä puhuvat pillusta ja hienoista autoista ja siitä kuinka on naisia vaikka muille jakaa, helvetillistä egoilu paskaa. Ehkäpä juurikin siksi itseeni uppoaa melankolisempi musiikki koska olen melankolinen ihminen? Kuka tietää, mutta jurikin kotimaiset kuten Stam1na, Viikate, Kotiteollisuus, Mokoma ja vaikkapa CMX saavat tunteita aikaiseksi. On kyllä monia muitakin bändejä joilta löytyy kappaleita jotka iskevät kuin ööö no vaikka iskuporakone takaraivoon.

Tästä tulikin mieleeni että mitähän paskaa sitä seuraavaksi kuuntelisi? Nyt on tullut huudatettua melko paljon Stam1nan uusinta levyä että pääsee siihen sisälle, myöskin herra Ylppöä on tullut kuunneltua ja Viikatteen kokoelmaa. Nygårdin uusimman märkä biisin kuulin ja olin siitä sitä mieltä että "vittu mitä paskaa" Oikeasti, Petri saisi painua takaisin perseeseen muutamaksi vuodeksi, nyt vain ratsastaa hiipuvalla aallon harjalla tekemällä täyttä paskaa. Ei sillä että sillä olisi koskaan mitään oikeasti hyvää ollut, korkeintaan näitä "heh heh tässä on hyvä juoma laulu" tyylisiä kappaleita. Paskaa tosin myös suoltavat haloo helsinki ja chisu ja muuta naislaulajan omaavat bändit/yhtyeet/anaali rappio teinit. Harvassa kappaleessa mitä olen kuullut näiltä mainstream bändeiltä on edes mitään sellaista mikä minuun uppoaisi, en siis ymmärrä miksi näitä fanitetaan kun tyypit eivät osaa edes laulaa. Tai no tämä on näitä makuasioita joista voi kiistellä mutta onko siitä hyötyä?

Tänään voisin itse vaikka raiskata naapureiden herkät korvat laulamalla kovaa ja niin korkealta kuin vain voin ilman että ääni särkyy. NIH