Insta

Steam ID

PSN ID

torstai 2. helmikuuta 2017

Dragon Quest VII 3DS


Vanhan ajan klassikko PSX aikakaudelta, tuotuna nykyaikaan niin graafisesti kuin pelillisesti. 

Tältä näytti alkuperäinen peli
Maailma jossa on vain yksi saari eikä se kenenkään mielestä ole mitenkään kovin outoa, vaikka osa asukkaista on sitä mieltä, että pakkohan sitä on olla elämää muuallakin. Vasta kun nuori prinssi, kalastajan poika ja pormestarin tytär alkavat halajamaan muille maille, niin alkaa selvitä että maailman on jumala jättänyt. Muutamia satoja vuosia sitten suuri taistelu hyvän ja pahan välillä käytiin ja hyvä hävisi, muttei pahakaan täysin voittanut. Tästä sankari kolmikko alkaa selvittämään mitä tapahtui heidän maailmalleen.

Pieni harppaus graafisesti tapahtunut
Jotenkin noin se tarina menee pähkinänkuoressa. Dragon Quest pelien tuttuun tyyliin on tietenkin vaikka minkälaista muutakin sattumaa ja tapahtumaa matkalla. Pelissä on siis se pääjuoni saada maailma takaisin normaaliksi keräämällä kivisiä kartan paloja ja viemällä ne mystiseen temppeliin koottavaksi. Näin tekemällä avautuu aina uusi manner/saari tutkittavaksi. Tosin ei nykyajassa, vaan menneisyydessä. Sillä saaret ja mantereet ovat kadonneet aikojen saatossa syystä tai toisesta. Yleensä liittyy jokin pahuus joka on peittänyt koko alueen ja vienyt mukanaan toiseen ulottuvuuteen. (?) Kun menneisyydessä korjataan pahuuden tuomat tuhot, alue ilmestyy myös nykyiseen maailmaan tutkittavaksi.

Sankarit, keskellä vapaasti nimettävä pääsankari, oikealla Maribel (pormestarin tytär ja sankarin lapsuuden kaveri) Ruff (oikeesti susi) sekä Aishe (pelin ns. vaeltaja ryhmän tanssijatar) Vasemmalla Kiefer (punainen pusero, prinssi ja sankarin lapsuuden kaveri) ja Mervyn (ikivanha paladiini jumalan erikois sotilas)
Pelissä siis on aikamatkailua jossain määrin ja paljon pieniä suuria tarinoita jotka kulminoituvat siihen viimeiseen lopputaisteluun pahaa vastaan. Itse pidin todella paljon näistä "pienistä" tarinoista jotka nivoutuvat tietyllä tavalla yhteen kohti suurta finaalia. Paikat ja ihmiset ovat hyvin erilaisia (ainakin puhetavoiltaan voi tunnistaa ranskan, norjan ja saksan maan DQ versiot :D ) mutta pelissä näytettäviä hahmomalleja ei kovin montaa ole. Papit, vanhukset, sotilaat, trubaduurit ovat kaikki samasta muotista. Vain muutama, selvästi juonellisesti tärkeä hahmo erottuu aina massasta.

3DS alanäytössä näkyvä kartta.
Taistelua pelissä on paljon mutta ei ihan niin paljoa kuin alkuperäisessä versiossa. Tässä kun näkee viholliset ja niitä voi koittaa ohittaa kun ei jaksa taistella. Itse kun pelin läpäisin 60h jälkeen olivat hahmoni lvl 35-39 välillä. Ettei kovin älytöntä grindaamista tarvitse harrastaa. Vuoropohjainen taistelujärjestelmä on tuttu ja turvallinen sarjan faneille. Paljon erilaisia kykyjä ja taikoja riittää (niistä tosin yksiä samoja tulee käytettyä kun hoksaa mitkä ovat tehokkaita) Sekä tuttuun DQ tapaan, jos haluaa äkkiä hahmojen tasot kovemmiksi, kannattaa Metal Slime monstereita metsästää urakalla. Mikäli ne siis ehtii tappamaan ennenkuin karkaavat. Niistä saa hyvät expat ja tasot nousee kohisten!   

Hieman on taistelutkin muuttuneet.
Pelattavia hahmoja pelissä on kuusi kappaletta. Osa hahmoista on kerran vain matkassa ja juonellisista syistä tulee joku toinen hahmo tilalle. Kullakin hahmolla on selkeät vahvuutensa joten kannattaa miettiä minkä roolin/ammatin hahmolle haluaa kehittää. Tietysti hahmot voi grindata jokaisen ammatin käymään läpi jos vain haluaa tai jaksaa. Pelissä kun on ammatti systeemi myös, joka siinä 15-20h paikkeilla tulee käyttöön.

Muutama erilainen ammatti/rooli näytettynä kuvassa. Hahmolla vaihtuu ulkonäkö, kun vaihtuu ammatti.

Peli musiikit ovat myös tuttua DQ laatua. Kieltämättä alkavat hieman itseään toistamaan siinä 50h paikkeilla mutta, koska ovat hyvän kuuloisia ja teemaan sopivat niin onneksi vasta siiten alkoi itsellä pikkusen nyppimään samat musiikit :D

Arvosana 8/10
Peli kärsii jossain määrin vanhoista mekaniikoista ja välillä on erittäin epäselvää mihin pitäisi mennä, etenkin jos on taukoa pelistä pidempään.

Hyvää
+ Juoni ja tapahtumat 
+ Hahmot
+ Musiikki
+ Pelattavuus
Huonoa

- Vanhan ajan vitsaukset kummittelevat tässä pelissä
- Erittäin paljon "satunnais" taisteluja
- Välillä hyppäyksiä vaikeustasossa
+-Tallentaminen onnistuu vain kirkossa (Sain tietää että pelissä on quick save tallennus mahdollisuus joka ei poistu vaikka pelin sulkee. Huonosti tosin tätä tietoa itse pelissä mainostettiin että jäi käyttämättä kyseinen hyödyllinen ominaisuus)

Ps. Tuttuun tapaan kuvat googlen kuvahaun avulla etsittyjä ja blogiin otettuja. En omista kuvien oikeuksia ja sillee.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Day of the Tentacle Remastered PS4


PS+ peleissä oli tällä kertaa herkkua tiedossa, ainakin point & click seikkailupelien ystäville. Nimittäin Lucasartsin klassikko jatko-osa Maniac Mansionille Day of the Tentacle! 

Paljon huumoria sisältävä naksuttelu sisältää kohtalaisen paljon sitä huumoria ja toisaalta sitä saatanan "peli etenee yrityksen ja erehdyksen kautta joten kokeile kaikkea kaikkeen" -tyyliin. Noh, pelin eduksi minun on sanottava että suurimmaksi osaksi pienet aivopähkinät ovat ihan loogisia, omalla kieroutuneella tavallaan. Jotkut asiat taasen ovat hyvinkin epäloogisia. Esimerkkinä kuinka saada kylmettynyt hamsteri lämpiämään? 

Tulevaisuudessa ihmiset ovat lemmikkejä joita käytetään näyttelyissä. Ironiaa perkele parhaimmillaan!
No pistämällä menneisyydessä kuivausrumpuun villapaidan ja jumalattoman määrän kolikoita, jotta tulevaisuudessa soppelisti pesuohjelma pysähtyy ja villapaita on nyt hamsterille sopiva. Ah, mainitsinko siitä että pelissä seikkaillaan kolmella eri aikaukaudella? Menneisyydessä, nykyisyydessä (joka on kans menneisyyttä nykypelaajalle koska peli tapahtuu -90luvun tienoilla) ja tulevaisuudessa. Ai miksi? No minäpä kerron juonen pääpiirteittäin.

Pelin alussa nähdään pätkä jossa kaksi lonkero ölliä pomppii joen lähellä ja toinen päättää juoda joesta johon tippuu mystistä ja hyvinkin epäterveellisen näköistä nestettä. Tästä johtuen tälle purppuralle lonkerolle kasvaa kädet ja halu valloittaa maailma! Onneksi toinen lonkero on rauhaa rakastava yksilö ja hän päättää hälyttää ihmisystävänsä Bernardin (tässä pitää tietää Maniac Mansion ja sillee, kukaan nykyajan nuoripelaaja ei melko varmasti tiedä) apuun hillitsemään kaveriaan. 

Siitä se ajatus sitten lähti
Siitä seikkailu alkaa kun Bernard (ysäri nörtti) ottaa kaksi toveriaan Hoagien (lihava rokkia rakastava roudari) sekä Lavernen (erittäin epätasapainoin naisihminen) estämään purppuran lonkeron maailman valloitus suunnitelmat! 

Muutama tärkeä hahmo (paitsi OOZO)

Vanha SCUMM moottori näyttää vähän pixeli mössölle nykyään mutta yllättävän  hyvin säilynyt.
Peli itsessään sisältää myös sen alkuperäisen Maniac Mansionin pelattavaksi. Sekä tämän tyylisille peleille tuttuun tapaan myös sen alkuperäisen olomuodon uuden ja pehmennetyn grafiikka ja äänimoottorin tilalle jotka haluavat kunnon nostalgia tripille.

Alkuperäisenkin pelin pääsee läpi pelaamaan jos vain intoa riittää, sille kun ei ole tehty mitään uudistuksia.
Pelattavuus pleikkarilla on yllättävän hyvä toisella tatilla pyöritetään osoitinta ja D-padilla voi vaihtaa hahmoa lennosta (kun on ensin avannut hahmon käytettäväksi) ja katsoa mihin esineisiin voi kajota maastossa. Ei oikeastaan mitään valittamista sillä saralla.

Äänimaailma on hyvä, ainakin remasteroinnissa, samoin graafisesti kulmia on hiottu ja piirrostyyliin koko peli onkin tehty. Se sopii peliin erittäin hyvin.

Arvosana 8/10. Nostalgia trippi on taattu ja laadukasta huumoria luvassa point & click pelien ystäville. Uudelleen peluuarvo on vähäinen.

Hyvää

+ Hahmot
+ Huumori
+ Ulkoasu

Huonoa

- Välillä erittäin epäloogiset pähkinät
- Moni tulee käyttämään nettiä hyväkseen päästäkseen eteenpäin (enkä syytä heitä) 
- Peli on äärettömän lyhyt kun oppii mitä pitää tehdä missäkin (itse läpäisin toisella kertaa pelin reilussa tunnissa)